FORSSAN MUSEO
Wahreninkatu 12

Kirjan kankaan näyttely -perusnäyttely

 Museon perusnäyttely Kirjavan kankaan kaupunki kertoo elämästä Forssassa ja sitä
ympäröivällä maaseudulla 1800-luvulta 1970-luvulle.
Tarina alkaa ajasta, jolloin Jokioisten ja Wiksbergin mahtikartanoiden välissä oli vain
joukko kyläpahasia. Vuonna 1838 Jokioisten kartanon verkatehtaan johtajaksi saatiin
ruotsalainen Axel Wahren, tekstiilisuvun jälkikasvua, Euroopasta oppinsa saanut
värjärimestari. Verkatehdas alkoi taas menestyä, mutta Wahren halusi enemmän.
Vuonna 1847 hän perusti Kuhalankosken partaalle Kehräämön, joka sai nimekseen
Forssa. Kehräämön ympärille alkoi kasvaa tehdaskylä, josta tuli kauppala ja
myöhemmin kaupunki.
Kehräämö sai rinnalleen kutomon, lankavärjäämön ja kangaspainon. 1900-luvulle
tultaessa Forssa oli Suomen johtavia teollisuuspaikkakuntia, jonka markkinavalttina oli
painettu puuvillakangas. Kylästä tuli kauppala. Vuonna 1934 Forssa-yhtiö ja Finlayson
yhtyivät, kutomonalue sai katoilleen komeat Finlayson-kyltit, ja Finlayson sai itselleen
kangaspainon, jonka yhteydessä alettiin myös suunnitella kangasmalleja.
Menestyvän teollisuuden ohella kauppalassa eli vahvana myös kotiseutuaate, jonka
innoittamana perustettiin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys v. 1923.
Hankkeen takana oli nuori Esko Aaltonen - opettaja, historioitsija ja Forssan Lehden
perustaja, josta myöhemmin kuultiin monissa yhteyksissä. Aaltosen tovereineen
perustaman museoyhdistyksen kokoelmille perustuu tämä näyttely.
1960-luvulla kauppalasta tuli kaupunki. Tekstiilitehtaan lisäksi kaupunkiin saatiin
toinen mahtava tehdas. Humppilan poika Armas Puolimatka perusti kaupunkiin
Rakennusvalmisteen, valmistamaan betonielementtitaloja Suomeen ja
Neuvostoliittoon. Näyttely ulottuu Rakennusvalmisteen myötä 1990-luvulle.
Historian virstanpylväiden ja teollisuuslaitosten jyhkeiden seinien suojissa ihmisistä ja
heidän elämästään rakentui kaupungin todellisuus. Siitä kertoo Kirjavan kankaan
kaupunki.

 Ronttismäen tehtaalaismuseo

 Idyllisen Kalliomäen 2. linjalla sijaitseva Ronttismäen tehtaalaismuseo esittelee kolme
asuinrakennusta ja ulkorakennuksen esimerkkinä tehtaalaisten asuinoloista 1870-
luvulta 1930-luvulle. Tehtaalaismuseo on avoinna kesäisin ja muulloin tilauksesta.
Kesäisin museoalueella on yhteislaulua ja muita pieniä tapahtumia.
Avoinna kesä-elokuussa. Keväisin ja syksyisin tilauksesta.

 Lisää tietoa: http://www.forssanmuseo.fi/

FORSSAN KIRJASTO
Wahreninkatu 4

Kirjaston kokoelmissa on n. 145 000 nidettä: erikielisiä kirjoja, sarjakuvia, lehtiä,
kielikursseja, karttoja, musiikkiäänitteitä, nuotteja, elokuvia sekä tietokone- ja
konsolipelejä. Sekä aikuistenosastolla että lasten ja nuorten osastolla on
lukemisesteisten palvelupiste, josta voi lainata isotekstisiä kirjoja, selkokirjoja ja Celian
aineistoja. E-aineistona tarjoamme kirjoja, lehtiä ja musiikkia. Kirjaston
varastokokoelma käsittää n. 14 000 nidettä. Kotiseutukokoelmaan voi tutustua
kirjaston tiloissa. Sinne kerätään Forssaa käsittelevää aineistoa sekä forssalaisten
henkilöiden julkaisemia teoksia.

Osastoilla on teemanäyttelyitä ajankohtaisista ja muista aiheista. Myös
näyttelyaineistoja lainataan. Uutuushyllyissä ja uutuusluetteloissa esitellään uusimpia
hankintoja.

Lisää tietoa: http://www.lounakirjastot.fi/

FORSSAN SEURAKUNTA (kirkot, kirkkomaat)

Forssan kirkko
I linja 4, Kalliomäki, 30100 Forssa

Forssan kirkko valmistui 1917 sisällissodan keskelle. Se vihittiin käyttöönsä 15.9.1918.
Jo pitkään forssalaiset olivat halunneet omaa kirkkoa ja seurakuntaa. Vasta useiden
kokousten ja tarmokkaiden valmistelujen jälkeen kirkon rakentaminen toteutui.
Erityisesti vapaaherra Palmen vei hanketta eteenpäin ja järjesteli Forssa-Yhtiöltä
lahjoituksia. Yhtiön avulla oli saatu jo hautausmaa-alue 1909, kappeli sinne Rudolf
Meyerin lahjoittamana 1910 sekä pappila rakennetuksi tulevan kirkon viereen 1911.

Koijärven kirkko
Kojontie 94, 31130 Koijärvi

Kojolaiset olivat suunnitelleet omaa kirkkoa Kokon kylään. Piirustuksetkin olivat jo
valmiina, mutta kustannukset pelottivat. Ratkaisuksi tuli uuden seurantalon
muuttaminen kirkoksi, kun seurakunnan itsenäistyminen läheni. Rakennus tehtiin
vuosina 1920-1922 metsänhoitaja M.J. Kallion piirustusluonnosten mukaan. Tämä
Kojon seurantalo otettiin seurakunnan käyttöön ja vihittiin kirkoksi 16.12.1923.
Vihkimisen toimitti Tampereen hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus. Kirkon
ulkosivuja korjattiin v. 1929 - 1930, ja 1953 sisäänkäynti muutettiin rakennuksen
itäpäätyyn. Sisätilojen peruskorjaus tehtiin 1992 arkkitehti Sampo Kyanderin
piirustusten pohjalta. Puukirkon ulkosivut saivat 1997 uuden vaalean värisävyn.

FORSSAN LUONTOMUSEO
Wahreninkatu 4

Forssan luonnonhistoriallinen museo esittelee Lounais-Hämeen luontoa ja
luonnonsuojelutyötä. Museo sijaitsee Forssan Kehräämöalueella. Museossa on esillä
noin 6.000 esinettä, mm. kattava kokonaisuus suomalaisista ja erityisesti
lounaishämäläisistä linnuista ja nisäkkäistä.

Lisää tietoa:
Nettisivu: http://www.lounaisluonto.net/museo/
Facebook: https://www.facebook.com/pg/luontomuseo/about/?ref=page_internal


FORSSAN ELÄVIEN KUVIEN TEATTERI
Keskuskatu 1

Forssan Elävienkuvien Teatteri on maamme ensimmäinen maaseutuelokuvateatteri ja
se on entisöity alkuperäiseen asuunsa.
Syys- ja kevätkaudella viikoittaisia elokuvaensi-iltoja sekä baletti-, ooppera- ja
konserttilähetyksiä ympäri maailmaa.
Teatteri toimii vuosittain järjestettävien kansainvälisten Mykkäelokuvafestivaalien
päänäyttämönä ja sitä on mahdollista vuokrata kokous- ja yksityiskäyttöön. Forssan
Elävienkuvien teatterin lehtereille mahtuu 77 henkilöä.
Lisää tietoa: http://www.elavienkuvienteatteri.fi/

FORSSAN TEATTERI
Torikatu 8

Teatteri tarjoaa palan taivasta ja palan maata. Se vie satujen linnoihin ja arjen
harmauteen. Teatterissa tapahtumat ovat melkein käsin kosketeltavissa, mutta
kuitenkin hetkessä ohi. Jäljelle jää vahvoja tuntemuksia ja elämyksiä. Juuri siinä on
teatterin viehätys!

 Forssan Teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri, joka on toiminut nykyisessä
muodossa vuodesta 1980 asti. Teatterin tavoitteena on tarjota laadukkaita ja
mieleenpainuvia kulttuurielämyksiä lähialueen asukkaille. Teatteri elää ajan hengessä
menneitä unohtamatta, ja viime vuosina tuotannossa onkin haluttu painottua
erityisesti kotimaiseen nuoreen draamaan. Näyttämölle valmistuu joka vuosi jotain
lapsille ja aikuisille – varmasti jotain jokaiselle.
Lisää tietoa: http://www.forssanteatteri.fi/

ARMAS PUOLIMATKA MUISTOMERKKI
Myllykulmantie

Armas Puolimatkan muistomerkki on Myllynkulman padon kupeessa. Lähellä Ateljé
Heljää. Osoite on Myllynkulmantie 210, Humppila. Armas Puolimatka on
merkittävimpiä suomalaisia rakennusurakoitsijoita.

ATELJÉ HELJÄ
Myllynkulmantie 241

Taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin ateljé. Heljä on toiminut mm. Arabian
suunnittelijana. Ateljé on toiminut Humppilassa vuodesta 2005. Ryhmävaraukset
ennakkoon Heljälle p. 040 536 4708
Lisää tietoa: www.helja.fi

HUMPPILAN KIRJASTO
Iisakinkuja 3

Humppilan kunnankirjasto sijaitsee aivan keskustaajamassa, lähellä muita palveluita.
Kirjasto tarjoaa monipuoliset palvelut ja aineistot kuntalaisten käyttöön. Humppilan
kirjaston tavoitteena on tarjota kuntalaisille yhdenvertainen mahdollisuus
sivistykseen ja kulttuuriin sekä tukea lukemiskulttuuria ja lukutaitoa.
Humppilan kunnankirjaston kokoelmaan kuuluu kirjoja, lehtiä, elokuvia,
musiikkilevyjä, nuotteja, video- ja lautapelejä sekä karttoja. Humppilan
kunnankirjasto kuuluu Louna-kirjastokimppaan, jonka yhteistyö on tiivistä ja lisää
kirjastopalveluiden saavutettavuutta. Lisätietoja Humppilan kirjastosta ja muista
Louna-kirjastoista löytyy Louna-kirjastojen sivuilta.

Kirjaston historia

Humppilan kirjaston historia alkaa 28.3.1875 pidetystä kirkonkokouksesta, jossa
hyväksyttiin säännöt seurakunnan lainakirjastolle. Kirjasto sijaitsi kirkon sakaristossa,
josta se vuonna 1882 muutti koululle.

Kunnanvaltuuston aloitteesta vuonna 1921 aloitettiin neuvottelut seurakunnan
hallussa olleen kirjaston siirtämisestä kunnan hallintaan. Pyrkimyksenä oli kuntien
kantakirjastojen luominen ja tämän johdosta aloitettiin kirkkoneuvoston kanssa
neuvottelut yhteisen kantakirjaston saamiseksi.
Valtuusto päätti kirjastotoimikunnan ehdotuksesta perustaa kirjastolaitoksen vuonna
1926. Neuvottelut seurakunnan hallussa olleen kirjaston siirtämisestä kunnan
hallintaan eivät tuottaneet tulosta, joten kunnan oma kirjasto aloitti kirjastostojen
myötä oman toimintansa vuonna 1927. Kirjasto sijaitsi Kirkonkulman koululla ja oli
avoinna sunnuntaisin. Vuonna 1951 kirjasto siirtyi kunnantalolle ja omaan taloon
kirjasto muutti vuonna 1954. Tilaa 2524 kirjan kokoelmalla oli tuolloin vain 18 m²
vuotuisen lainausmäärän ollessa 4329 kappaletta. Vuoteen 1963 asti kirjastolla oli
myös kolme lainausasemaa Taipaleen, Murron ja Tourunkulman kylillä.

Vuoden 1965 muutto radan taakse Säästöpankin tiloihin vuokralle yli kaksinkertaisti
kirjaston pinta-alan. Uusissa tiloissa oli kirjoja 4065 kappaletta ja lainausmäärä oli
10111. Uusien tilojen myötä heräsi epäilys lukuhalujen riittämisestä radan yli, sillä
entinen toimitila vaatimattomuudestaan huolimatta sijaitsi erinomaisella paikalla
kunnan keskustassa.

Sijainnista johtuen vuonna 1974 alettiin keskustella kirjaston siirtymisestä
kunnantoimistokiinteistöön. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vuonna 1975 kirjasto
muutti Pihlaja-nimiseen kerrostaloon 118 m² tiloihin. Maaliskuussa 1975 juhlittiin
kirjaston perustamisen 100-vuotispäivää onnistuneesti. Kokoelman koko oli kasvanut
tässä vaiheessa jo 7191 niteeseen.

Ajan kuluessa myös Pihlajan tilat kävivät kokoelmalle ahtaaksi ja oli jälleen syytä
miettiä kirjaston muuttoa. Suunnitelmat uuden kirjastorakennuksen rakentamiseksi
käynnistettiin loppuvuonna 1985. Kouluhallitus hyväksyi rakennuksen
toteuttamisohjelman vuonna 1988.

Uuden kirjaston rakentaminen alkoi syksyllä 1989 Arkkitehtitoimisto Heikki Koivulan
suunnitelmien pohjalta. Harjannostajaisia vietettiin maaliskuussa 1990 ja nykyinen
kirjasto avattiin asiakkaille 2.9.1990 ja vihittiin käyttöön 16.11.1990.

HUMPPILAN KIRKKO
Koivistontie 15

Humppilan kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929), ja se
valmistui vuonna 1922. Tyypilliseen stenbäckläiseen tapaan Humppilan kirkko on
tehty luonnonkivestä (Stenbäckin muita suunnittelemia kirkkoja on mm. Eurassa ja
Forssassa).
Humppilan ensimmäinen oma kirkko - niin sanottu Lamminmäen kirkko – se
rakennettiin vuonna 1723. Ensimmäinen oma pappi tuli Humppilaan kuitenkin vasta
1772. Hän oli nimeltään Johan Rangelius. Papin tuloa seurasi uuden kirkon
rakentaminen puusta vuonna 1773 ja hautausmaan perustaminen vuonna 1774.
Siihen asti humppilalaiset oli haudattu Jokioisiin, Perttulaan ja Tammelaan.
Puukirkko kuitenkin paloi vuoden 1917 uudenvuodenpäivänä. Palosta saatiin
pelastettua vanha alttaritaulu, joka on vanhalla paikallaan nykyisessä kirkossa.
Alttaritaulun on maalannut Aleksandra Såltin vuonna 1899.
Kirkossa on mekaaniset, 14 äänikertaiset urut. Lasiseinä ja kastemalja on saatu
lahjoituksena Humppilan Lasitehtaalta vuonna 1982. Kirkkoon mahtuu noin 600
henkeä, alas 350 ja ylös 250 henkeä.

KAUPPILAN PERINNETILA
Kauppilantie 8

Kauppilan perinnetila on tuulahdus menneestä. Perinnetila sijaitsee osoitteessa
Kauppilantie 8 Humppilassa. Tilalla sijaitsee päärakennus, navetta, aitta ja tuulimylly.
Tila toimii nykyään kaikille avoimena talonpoikaismiljöönä, jossa voi käydä
tutustumassa menneen ajan nostalgiaan. Tila toimiin myös juhlien viettopaikkana
sekä tapahtumien järjestämispaikkana.

Ryhmille avoinna tilauksesta, ota yhteyttää Humppilan kirjastoon.

TALVISEN TYÖLÄISMÖKKI
Asematie 6

Talvisen työläiskoti on säilytetty alkuperäisessä asussaan vuodelta 1900. Kalle ja
Hilma Talvinen muuttivat mökkiin 25.7.1900. Kalle oli aktiivinen humppilalainen
(1872-1968). Hän oli kunnantoimiston puidenpilkkoja ja rautatietyöläinen. Mökki
testamentattiin kunnalle 1970-luvulla.

URPOLAN KARTANO
Perkiöntie 14

Urpolan tila on kuulunut samalle suvulle aina 1800-luvun alusta. Kartanon
jugendtyylisen päärakennuksen huoneet on sisustettu kodinomaisesti.
Kolmikerroksinen rakennus on n. 800 m2 ja se remontoitiin ravintolakäyttöön vuonna
1984.

Urpola onkin nykyään suosittu erilaisten juhlien viettopaikkana ja tilausravintolana.
Vieraita mahtuu noin 300 henkeä. Urpolan kartanossa voi ruokailla, kahvitella ja
nauttia esittelykierroksesta ryhmän mukana, pitää kokouksia, rentoutua saunassa tai
majoittua.

Kädentaitajien Kauppakuja on rakennettu vanhanajan tyyliin ja sijaitsee Urpolan
Kartanon pihapiirissä vanhassa navettarakennuksessa. Kujalle on rakennettu
myymälä- ja työskentelytilat 6 eri kädentaitajalle, joiden viehättävissä puodeissa
kannattaa vierailla.

Urpolan tilalla sijaitsevat myös Urpolan galleria, Viikinkisauna sekä Taidemakasiini
ITU.

KUTOMON GALLERIA

Urpolan galleria sijaitsee Urpolan kartanon tilalla. Urpolan kutomon galleriassa voi
tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Sovi ryhmävierailut etukäteen.
Lisää tietoa: p. 050 5868 187 Elina Kylämarkkula.

TAIDEMAKASIINI ITU
Perkiöntie 13

Kulttuurimakasiini Taide Itu on entinen Urpolan Kartanon viljamakasiini, joka nykyään
toimii taidenäyttely- ja kurssipaikkana. Makasiini rakennettiin 1920-luvulla ja nyt
näyttelytilana toimivat kaikki kolme hyvin eritunnelmaista kerrosta.

PEKKA LEINON KERÄILYTAVARANÄYTTELY JA KOTIMUSEO
Myllynkulmantie 149

Pekka Leinon vuosikymmenten aikana keräämät esineet on koottu yleisön
tutustuttavaksi. Esineistön joukossa on mm. Kupittaan saviesineitä, mittava
nukkekokoelma ja Arabian tuotantoa. Keräilyn kiehtova maailma avautuu Pekan
kertoessa esineiden ja niiden hankkimiseen liittyviä tarinoita.
Tiedustelut: puh. 03 437 7076 / Pekka Leino

TAIDETAKOMO T. WIRMAN
Lasitehtaantie 6
Taidetakomossa seppämestari järjestää ryhmille tilauksesta työnäytöksiä ja
taontakokeiluja. Avoinna sopimuksen mukaan.
Lisää tietoa: www.taidetakomowirman.fi

TAIDEGALLERIA NOOA
Koivuahontie 36

Nooa on keskittynyt kristillisten arvojen pohjalta nousevaan nykytaiteeseen.
Tiedustelut Seija Kylä-Markkula p. 0400 648 905

JOKIOISTEN KIRJASTO
Keskuskatu 27

Kirjasto on sivistyksen peruspalvelua, joka edistää alueensa yhtäläisiä mahdollisuuksia
elämyksiin, tietojen ja taitojen hankintaan sekä kansalaisvalmiuksien kehittämiseen.
Kirjasto tarjoaa maksutta käytettäväksi kokoelmat, mahdollisuuden tietoverkkojen
käyttöön, kirjastotilat ja henkilökunnan asiantuntemuksen.
Kuuman koulukirjasto kuuluu Jokioisten kunnankirjastoon. Koulukirjasto on avoinna
oppilaille kouluaikana lukuvuoden alussa sovittavana aikana.

TAPULIMAKASIININ KESÄNÄYTTELYT
Kirkkotie 2

Tapulimakasiinissa on vaihtelevia näyttelyitä kesäaikaan.
Tapulimakasiini on 1700-luvun rakennus. Se on hirsirakenteinen, 3-kerroksinen,
aumakattoinen punamultarakennus, jossa on erikoinen barokkitorni.

TIETOTALON NÄYTTELYTILA PEHKONEN
Humppilantie 9 A

Näyttelytila Pehkosessa on nähtävänä vaihtelevia näyttelyitä ympäri vuoden
Tietotalon aukioloaikoina.
Jokioisten Tietotalo on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Se on alkuaan ollut
Jokioisten kartanon päänavetta vuodelta 1890. Jokioisten kunnan ostettua
rakennuksen tontteineen, talo sai uuden käyttötarkoituksen 2007.

JOKIOISTEN SOTAVETERAANIEN PERINNETILAT
Humppilantie 9A

Perinnetila sijaitsee Tietotalolla ja siellä on esillä asemasodan aikana valmistettuja
puhdetöitä sekä muuta sotavuosiin liittyvää aineistoa.

JOKIOISTEN VANHA KIRKKO
Jokioisten puukirkko on vuodelta 1631. Kirkkomaalla on mm. Miina Sillanpään hauta.
Kirkon on Jokioisten kappeliseurakunnalle rakennuttanut 1631 Johan Jesperinpoika
Kruus. Alkuperäisestä kirkosta on tosin jäljellä vain hirsiseinät ja lattian alla olevat
haudat. Kirkko on alkuaankin ollut pitkäkirkko, jonka pohjoisella sivulla on pieni
sakaristo, etusivulla keskiaikaista asehuonetta jäljittelevä eteinen ja länsipäädyssä
toinen sisäänkäynti eteisineen. Nykyisen koristeellisen ulkoasunsa ja jyrkän katon
yhteydessä olevan ikkunattoman torninsa kirkko sai Hämeen lääninarkkitehti C.A.
Edelfeltin piirustusten mukaan vuonna 1862. Sisällä kirkossa on höylätyistä laudoista
vuoratut seinät ja tynnyriholvin mallinen katto. Harjan päällä ovat gotiikkaan viittaavat
ikkunat, ja lehterit kiertävät kolmea sivua.

Kenraali, vapaaherra Hamilton lahjoitti kirkkoon vuonna 1735 alttaritaulun, joka
kuitenkin jossakin vaiheessa vietiin Jokioisten kartanoon ja se katosi. Alttaritaulun
paikalla on 1650-luvulle ajoitettu Ristiinnaulitun puuveistoskuva. Itse alttarin on
suunnitellut 1930-luvulla arkkitehti Rafael Blomstedt. Alttarin sivuilla on kaksi
empiretyylistä pylvästä. Näihin liittyvät kullatut pronssia ja kristallia olevat
kaksihaaraiset kynttilänjalat. Ne kirkolle lahjoitti kartanon omistajan, kenraali von
Willebrandin leski Vendla Gustava von Willebrand. (os. von Wright).
Sakariston oven vieressä on barokkityylinen, kahdelle kynttilälle tarkoitettu
seinälampetti. Sen lahjoitti v. 1737 käskynhaltija Petter Söfringinpoika. Talollisen poika
Mikko Matinpoika Solla lahjoitti saarnatuoliin tiimalasin v. 1737. Arvokkaan
messinkikruunun lahjoitti talollisen poika Pertti Yrjönpoika Sauvosta v.1755.
Messinkivanteisen kristallikruunun lahjoittivat ulkomaalaiset tehtailijat Nils Pehr
Büttner ja A.I. Frietsch. Kirkon seinällä on tuntemattoman, luultavasti hollantilaisen
taiteilijan 1650-luvulla maalaama taulu Itämaan tietäjät.

PAPPILAMUSEO
Vaulammintie 2

Museo esittelee maalaispappilan elämää 1800 -luvun puolivälissä ja Miina Sillanpään
muistoesineitä. Pihapiirissä on museon lisäksi kaksi aittaa, savusauna ja lato. Museoon
ei ole pääsymaksua.

JOKIOISTEN MUSEORAUTATIE
Kiipuntie 49

Jokioisten Museorautatien on 14 km pituinen kapearaiteinen museorautatie. Se
ulottuu Jokioisten keskustasta Humppilan keskustaajamaan. Kesäaikana radalla
liikennöi höyryveturi museojuna. Radan leveys on 750 mm. Museorautatie on osa
vuonna 1898 liikenteelle avattua Jokioisten rautatietä ja se kuljetti sekä tavaraa että
matkustajia Forssasta Humppilaan. Rautatie toimi vuoteen 1974 asti.

JOKIOISTEN KESÄTEATTERIT

Rehtilän teatteri
Kyläsepän teatteri www.kylaseppa.com
Teatteri Tuntematon www.teatterituntematon.fi

JOKIOISTEN KARTANOALUE

Jokioisten kartano on varhaisimpia uusklassisia asuinrakennuksia. Kartanon
päärakennus on vuodelta 1798 ja vanha navettarakennus on vuodelta 1799.
Kolmikerroksinen kivimakasiini alueella on vuodelta 1802 ja sitä vastapäätä oleva
tornillinen talli- ja makasiinirakennus on vuodelta 1900. Vanhat konttori- ja
asuntolarakennukset ovat vuosilta 1804 ja 1808. Kartanoalueella kiertää n. 1,8 km
Kartanon Puistopolku. Polusta lähtee n. 3,5 km luontopolku.

Jokioisten kartanoalueella sijaitsee myös Wendlan puutarha vanhan navetan takana.
Puutarha on nimetty Wendla Gustava von Willebrandin mukaan. Luonnonvarakeskus
ylläpitää ja esittelee Wendlan puutarhassa Jokioisten kartanon vanhoja kasvikantoja.
Lisäksi puutarhassa on kansallisia kasvigeenivaroja, kuten japaninruusukvitteinä,
ilmasipuleita ja hapankirsikoita.

Puutarhassa esitellään myös tutkittuja ja kestäviä hedelmä-, marja- ja koristekasveja,
jotka ovat saaneet FinE-tavaramerkin. Puutarhan kasvien esittelyssä kiinnitetään
erityistä huomioita kasvigeenivaralliseen merkitykseen eli kasvien kulttuurihistorian ja
lajin sisäiseen monimuotoisuuteen.
Jokioisilla suomalaisten hedelmä- ja marjakasvien monimuotoisuutta ja viljelyhistoriaa
esitellään myös Ferrarin rinteellä.

MUISTOMERKIT JOKIOISILLA

Satulinkivi on kahden läänin ja maakunnan, kolmen kunnan ja maatilan rajakivi. Kivi
on merkittävän kokoinen siirtolohkare keskellä laajaa peltoaukeata.

Miina Sillanpään muistomerkki Pappilamuseosta länteen, Vaulammintien varrella
sijaitsee Suomen ensimmäisen naisministerin, talousneuvos Miina Sillanpään synnyin
kodin paikalla harmaasta luonnonkivestä tehty muistomerkki. Muistomerkin
paljastustilaisuudessa 14.10.1951 talousneuvos Miina Sillanpää puhui
lapsuusmuistoistaan runsaalle yleisöjoukolle.

Kalervo Kallion veistämä Torpparipatsas on pystytetty kunnianosoituksena maamme
tuhansille torppareille ja esi-isien työlle vuonna 1965 Jokioisten kartanoiden puistoon
Humppilantien varteen. Patsaan vihkiäisjuhlassa 12.9.1965 oli läsnä Presidentti Urho
Kekkonen.

Punaisten muistomerkit Jokioisilla. Kolme kivipaasia, joiden kaikkien reliefi kuvaa
salamoivaa ukkospilveä, kaatunutta puuta ja sen juuresta versovaa tainta. Kaksi
muistomerkkiä sijaitsee Jokioisten hautausmaalla ja yksi Jokioisten Lamminkylässä.

Willebrandin hautamuistomerkki
Jokioisten kartanon omistajan, kenraali Ernst Gustav von Willebrandin ja hänen
puolisonsa hautamuistomerkki sijaitsee Jokioisten kartanoiden puistoalueella isojen
kuusien katveessa Loimijoen töyräällä. Kiitolliset omaiset pystyttivät muistomerkin
vuonna 1833. Suomennetussa tekstissä mm. "Muinoin astelivat kasvattaen ja suojellen
näissä puistoissa.".

Kaatuneiden muistomerkki Jokioisten hautausmaalla sijaitsevan sankaripatsaan, sotien
1939-1944 kaatuneiden muistomerkin, on muotoillut taiteilija Armas Tirronen. Se
valmistui syksyllä 1949. Patsas on punaisesta graniitista, aiheena "Elämä jatkuu".
Kaatuneiden määrä 218 oli suuri Jokioisten asukasmäärään verrattuna.

Suihkukaivoveistos Lähellä Jokioisten kirkkoa, vanhalla hautausmaan osalla sijaitseva
suihkukaivoveistos on taiteilija Ilmari Virkkalan käsialaa, vuodelta 1962. Veistos on
punagraniitista ja sen aiheena on karitsaa juottava tyttö. Teksti: "Vei heidät
virvoittavien vesilähteiden tykö"

Karjalaan jääneiden muistomerkki Karjalaan jääneiden muistomerkki pystytettiin
uuden ja vanhan hautausmaan rajalle, kirkon läheisyyteen, pääportista vasemmalle,
vuonna 1954.

Lausuntataiteilija Helinä Svensson-Timarin muistomerkki toukokuun 3. päivänä 1998
paljastettiin Jokioisten Pellilässä Tiensuun torpan paikalla, Vanhatien ja Forssantien
kulmauksessa Helinä Svensson-Timarin muistomerkki kunnianosoituksena hänen
uraauurtavalle toiminnalleen maamme eturivin lausuntataiteilijana. Muistomerkki on
pystytetty Pellilän kylätoimikunnan aloitteesta Jokioisten kunnan kulttuuritoimen ja
kylätoimikunnan yhteistyöllä. Muistomerkki on luonnonkiveä ja siinä olevassa laatassa
on seuraava teksti: Lausuntataiteilija Helinä Svensson-Timari 4.3.1887- 3.5.1958 syntyi
tällä paikalla sijainneessa Tiensuun torpassa.

Sotaan lähteneiden muistomerkki Sotaan lähteneitten muistoksi pystytetty
muistomerkki sijaitsee nykyisen Mäntypuiston päiväkodin edustalla osoitteessa
Keskuskatu 20.

Kansakoulun muistomerkki Jokioisten ensimmäisen kansakoulun muistomerkki
sijaitsee Keskuskadun ja Sahamäenkujan välissä kevyenliikenteen väylän varrella.

KAUKOLANHARJUN NÄKÖTORNI
Saaren kansanpuisto

Kaukolanharjun näkötorni vihittiin käyttöön v. 1926. Puurakenteisesta tornista avautuu
maisema, jonka ympäristöministeriö valitsi vuonna 1993 yhdeksi maamme
kauneimmaksi maisema-alueeksi. Tornin läheisyydessä on taiteilija Albert Edelfeltin
muistokivi. Näkötornin ensimmäisellä tasanteella on esillä näyttely Kaukolanharjun ja
näkötornin historiasta.

Tiedustelut puh. 045 699 1030 / Tammelan 4H-yhdistys tai
puh. 03 41 201 / Tammelan kunta.

HAKKAPELIITTAPATSAS
Tammelantie 29

Tammelasta lähti 24 Hakkapeliittaa 30 -vuotiseen sotaan Saksanmaalle 1600 –luvulla,
takaisin heistä palasi vain 14. Hakkapeliittojen ja tilojen nimet on kaiverrettu
muistomerkkiin. Patsas pystytettiin Tammelan harmaakivikirkon edustalle juhlallisin
menoin vuonna 1932. Hankkeen puuhajoukkona oli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja
Museoyhdistys ry. Patsaan on suunnitellut arkkitehti Veikko Kyander ja sen
paljastuspuheen piti hankkeen puuhamies, kirjailija Jalmari Finne. Patsas on Tammelan
seurakunnan hallinnassa. Vuodesta 1978 lähtien Tammelassa on vietetty
Hakkapeliittatapahtumaa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin kirkonmäellä
ja Mustialan pihapiirissä väki palaa historiaan aina 1600-luvulle saakka.

HONKAMAJAN METSÄPUUTARHA
Haiviantie 215

Puutarha on puolen hehtaarin tontti, joka on muutettu vähitellen metsästä
puutarhaksi 25 vuoden aikana. Työvälineinä on ollut pääasiassa kottikärry, rautakanki
ja lapio. Puutarhassa sijaitsee tekolampi ja eksoottinen huvimaja. Kivien välistä
paikkansa ovat löytäneet mm. maksaruohot, kärhöt ja ruusut.
Huvimajan eli perheen kesken ”pagodin” muotoihin on haettu inspiraatiota niin
itämaisista temppeleistä kuin Ruokolahden kirkon paanukattoisesta kellotapulista.
Puutarha on rohkaiseva ja varoittava esimerkki siitä, mitä voi saada aikaan ilman
suuria pääomia ja koulutettuja suunnittelijoita.
Naapurina yläilmoissa entisen Imatran Voiman sähkölinja Rautarouva on vaihtunut
Fingridin suureen kauniiseen, kapeaan Neiti Hopeaan pitkällisen väännön tuloksena.

Avoinna sopimuksen mukaan.
Lisää tietoa: puh. 044 3317814. www.avoimetpuutarhat.fi

HÄMEEN HÄRKÄTIE

Hämeen Härkätie on Suomen varhaishistorian merkittävin tie, joka on ollut käytössä
jo viikinkiajalla yli tuhat vuotta sitten. Tärkeä kauppatie yhdisti valtakunnan kaksi
tärkeää linnaa, Turun ja Hämeen linnat. Sotilaiden ja hallintomiesten ohella tiellä
kulkivat sekä kirkonmiehet että pyhiinvaeltajat ja jopa maantierosvot. Härkätie liitti
toisiinsa Turun tuomiokirkon, Rengon Pyhän Jaakon sekä Hämeen äitikirkon, Hattulan
Pyhän Ristin kirkot. Suurina kirkollisina pyhinä näillä paikoilla pidettiin markkinoita eli
messuja.

Härkätiellä voi edelleen kulkea esi-isien viitoittamaa reittiä, sillä tie on merkitty
ruskeavalkoisin häränpäätunnuksin (maantie 2824). Tie on suurimmaksi osaksi
asfaltoitu, mutta Tiehallinto on edelleen säilyttänyt pari tieosuutta museotienä, joista
toinen on täällä Tammelassa, Portaasta jonkin matkaa kohti Renkoa ja toinen
Liedossa. Härkätie-retken voi helposti aloitta Turun ja Hämeenlinnan lisäksi 2-tieltä
esimerkiksi Hämeen Luontokeskuksesta, jonne Helsingistäkin matkaaja saapuu noin
tunnissa.

Härkätien varrelta löytyy monenlaisia palveluja ja nähtävyyksiä, linnojen ja kirkkojen
lisäksi maisema-alueita, retkeily- ja vaelluskohteita, museoita, majoitusta ja ruokailua
kievarista kartanoon, käsityöläisperinnettä ja erilaisia tapahtumia vuosittain.
Ryhmille opaspalvelu: Arja Sura, puh. 040 5165 219 tai arja.sura@surffi.net

KORTENIEMEN PERINNETILA
Korteniementie 270

Korteniemen entisen metsänvartijatilan pihapiiri rakennuksineen, puutarhoineen ja
viljelyksineen on säilynyt lähes muuttumattomana yli sata vuotta. Kesäaikaan tilalla
eletään 1910-luvun mukaisesti. Pihapiirissä käyskentelevät lampaat, kanat ja kukot
sekä laitumilla hevoset ja lehmät. Korteniemen perinnetila sijaitsee Liesjärven
kansallispuiston eteläkärjessä. Ryhmille avoinna myös tilauksesta.
Korteniemessä on paljon tapahtumapäiviä, jotka näet tapahtumakalenterista.
Korteniemen perinnetilaan tutustuminen on maksutonta. Teemaopastukset ryhmille
ovat maksullisia. Ryhmille ennakkoilmoittautuminen on suositeltavaa.
Lisää tietoa: puh. 0206 39 4630 ja www.luontoon.fi/korteniemi

MUSEOT

Nahkatehdasmuseo Portaan Nahkurinverstas
Kappelintie 26

Portaan Nahkurinverstas on ainutlaatuinen nahkatehdasmuseo, joka sijaitsee Portaan
kylässä. Portaan nahkurinverstas on tiettävästi maamme ainoa oman aikakautensa –
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon – nahkateollisuutta esittelevä museo,
joka sijaitsee alkuperäisellä toiminnan aikaisella paikallaan. Portaan nahkurinverstas
onkin yli 500:lla neliöllään kokoluokaltaan keskisuuri entisajan teollisuusrakennus.
Erityisen harvinaiseksi ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi Portaan nahkurinverstaan
tekee se, että rakennuksen lisäksi paikassa on säilynyt runsaasti entisajan
nahkateollisuuteen liittyvää esineistöä ja aineistoa. Nahan valmistuksessa käytetyt
koneet ja laitteet ovat entisillä paikoillaan, samoin kuin suutarien ja satulaseppien
työkalut. Museossa onkin mahdollista tutustua koko entisajan
nahkateollisuusprosessiin raakavuotien käsittelystä aina valmiiden nahkatuotteiden
valmistukseen ja myyntiin asti.

Lisää tietoa: puh. 040 767 5928 / 040 861 5555, info@nahkurinverstas.fi
www.nahkurinverstas.fi

Sotaveteraanimuseo
Forssantie 136

Sotaveteraanimuseo esittelee sotiemme esineistöä; pukuja, puhdetöitä, kirjallisuutta ja
karttoja, kunniamerkkejä, Lotta-esineistöä ja mm. soittokunnan sodissa käyttämät
torvet.

Lisää tietoa: Pauli Korvensyrjä, puh. 040 777 1422, pauli.korvensyrja@gmail.com

Tannisen museo
Saaren kansanpuisto

Tannisen museo on Sulo Tannisen kokoama kylämuseo Saaren kansanpuistossa. Sulo
Tanninen toimi Liesjärven kansakoulun opettajana vuosina 1927–1961. Museon
esineistö on koottu yksinomaan Liesjärven kylästä ja se koostuu pääasiassa maa-,
metsä-, karja- ja kotitalouteen liittyvistä esineistä 1800-luvulta. Liesjärveläiset
rakensivat aikoinaan museorakennuksen talkoilla koulun pihapiiriin. Koulun lopetettua
toimintansa siirrettiin rakennus Saaren kansanpuistoon vuonna 2013.
Lisää tietoa: Päivi Paija, puh. 050 376 5162, paivi.paija@tammela.fi

Vekkilän museotila
Kirjurintie 2

Vekkilän museotila on Tammelan kirkonkylässä sijaitseva sukutila, joka on kuin luotu
lapsiperheiden lomailuun. Pihapiiri vanhoine omenapuineen ja rakennuksineen kutsuu
1700-luvun idylliin. Museo ja kahvila ovat auki kesäsunnuntaisin klo 12-18. Tilalla on
kattava kokoelma maatiaiseläimiä kanoista kyyttöihin ja possuista ja lampaista
hevosiin. Alueella on useita perinneluontotyyppejä.
Lisää tietoa: puh. 040 590 7826, krisse@liinaharja.fi
www.liinaharja.fi

Yli-Lekkalan museo
Teuron kylätie 643

Yli-Lekkalan museo sijaitsee Tammelan Teuron kylässä. Museossa on vanhoja
hevosajoneuvoja, peltotyökaluja ja kotiesineistöä. Museo on avoinna tilauksesta.
Lisää tietoa: puh. (03) 434 1202

MUSTIALA
Mustialan maatalousoppilaitos

Kuningas Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 Mustialaan kuninkaankartanon. Vuonna
1563 Mustiala läänitettiin Jokioisten kartanon ohella Klaus Kristerinpoika Hornille ja
vuonna 1694 kartano määrättiin Uudenmaan-Hämeen rakuunarykmentin
everstiluutnantin virkataloksi.

Suomen Talousseuran toimesta vuonna 1840 Mustiala valittiin maamme
ensimmäiseksi maatalousoppilaitoksen paikaksi. Myös maamme korkeinta
maatalousopetusta annettiin Mustialassa, sillä agronomeja valmistui oppilaitoksesta
aina vuoteen 1908 saakka, jolloin opetus siirrettiin Helsingin yliopistoon. Tämän
jälkeen Mustialasta on valmistunut agrologeja.
Mustialan rakennuskanta ja puisto on vanhimmilta osin 1800-luvulta. Vanha konttori,
Vanhala, on rakennettu vuonna 1839 arkkitehti P.J. Gylichin piirustusten mukaan.
Vanhalassa toimi maamme vanhin maaseudun postikonttori vuodesta 1860 aina 1990
-luvulle saakka, jolloin maassamme lakkautettiin useita postikonttoreita.
Kartanon kaksikerroksinen päärakennus Pitkälä on vuodelta 1870.

Punatiilisen opistorakennuksen suunnitteli lääninarkkitehti C.A. Edelfelt ja se valmistui
vuonna 1862. Huttula, tiilinen ruokalarakennus on lääninarkkitehti
G.Th. Chiewitzin suunnittelema. Uusi opistorakennus valmistui vuonna 1962 vanhan
puistoalueen ulkopuolelle.

Maataloushistoriallinen museo
Renkituvantie 10

Maataloushistoriallinen museo on perustettu jo vuonna 1892 opiston johtajan,
professori G. Grotenfeltin toimesta. Nykyinen tiilinen museorakennus on vuodelta
1935. Avoinna tilauksesta. Vanha viljamakasiini on vuodelta 1870 ja siinä toimii
nykyään olutpanimo ja olutravintola Wanha Viljamakasiini.

Mustialan kotieläinpiha
Kuivuritie

Nähtävillä perinteisiä maatilan eläimiä aina possuista vasikoihin.
Lisää tietoa: puh. 040 837 36 94,
emilia.lakkinen@elosaosk.com,
www.farmilla.fi/

PORTAAN RAITTI JA KYLÄMILJÖÖ
Porras on ollut varhaiskeskiajalta alkaen Härkätien tärkeimpiä pysähdyspaikkoja.
Porras tunnettiin hallintopitäjänä vielä 1600-luvulla ja mainitaan asiakirjoissa jo v.
1463. Portaan vanhalla kylänraitilla on vanhaa asutusta, puustoa ja jokimaisema mm.
Portaan kylätalo ja Nahkurinverstas.
Lisää tietoa: http://www.porras.net

SAARNAKIVI

Aikoinaan kun kristinusko tuotiin Suomeen, oli Tammelan ylängöllä Torajärvellä
paikka, jossa silloiset munkit ja papit julistivat kristinuskoa kansalle. Tämä paikka
sijaitsi Pohjois-Hämeestä tulevan ratsutien varrella. Mäellä olevalle suurelle kivelle
nousi pappi saarnaamaan ja mahdollisesti muutama kansalainen sai kasteenkin
läheisen järven rannassa.
Saarnakivi sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Torajärven läheisyydessä. Tammelan
seurakunta järjestää saarnakivellä vuosittain hartaustilaisuuden. Ensimmäinen
jumalanpalvelus pidettiin vuonna 1955, jolloin väkeä oli noin 1000 henkeä.

TAMMELAN KIRKKO
Tammelantie 29

1480-luvulla alettiin rakentaa kivikirkkoa Pyhäjärven ja Kaukjärven väliselle
kannakselle. Harmaakivikirkko on ulkonaisesti hyvin säilynyt ja arvokas. Tarinan
mukaan kirkon paikka haettiin laittamalla härkäpari vetämään kivikuormaa ja kirkko
rakennettiin sille paikalle, mihin härät pysähtyivät.

Nykyisen muotonsa kirkko on saanut pääosin kahden rakennusvaiheen tuloksena.
Kirkon kapeampi itäinen osa, jossa alttari sijaitsee, on peräisin myöhäiskeskiajalta,
jolloin kirkko oli korkea ja lyhyt, nykyisen kirkon etuosa saarnatuoliin asti.
Laajennusosa on valmistunut vuonna 1785. Kirkon uudistustöiden jäljiltä on
keskiaikaista ilmettä vaikea havaita, ainoastaan keskiaikainen esineistö antaa viitteitä
siitä. Rakennuksen pituus on 54 metriä, kirkkokäytävä on maamme toiseksi pisin ja
leveys15 metriä.

Tammela sai ensimmäisen hautausmaansa 1812, jolloin hautaukset kirkon lattian alle
ja kirkkopihaan jäivät pois käytännöstä.
Tiedustelut puh. 040 804 9550. Ark. ma-pe klo 9-13

Hautausmaat

Vanhin hautausmaa
Tammelan vanhin hautausmaa on ollut kirkon vieressä ympärysmuurin
sisäpuolella. Keskiaikaiseen tapaan myös kirkon lattian alle on haudattu.
Kuorissa on rovasti Johan Amnellin hautapaasi. Näkymättömissä kuorin
lattian alla on mm. Saaren kartanon hautaholvi.

Muurihauta
Kirkon pääportin vieressä on luonnonkivistä vuonna 1803 rakennettu
Heikan ja Pirttilän sukujen hautaholvi. Arkut ovat lattian alla
peittämättöminä. Moniin vuosikymmeniin ei tähän hautakammioon ole
enää ketään haudattu.

Nykyinen hautausmaa
Vuonna 1812 Tammela sai ensimmäisen varsinaisen hautausmaan, joka
sijaitsee Tammelantien vastakkaisella puolella. Hautausmaata on
laajennettu useaan otteeseen. Viime sotien sankarihaudat sijaitsevat
arvokkaan hautausmaapuiston yläpäässä, samoin Karjalaan jääneiden
vainajien muistomerkki.

Torron hautausmaa
Toinen nykyään käytössä oleva hautausmaa sijaitsee Torron kylässä n. 18
km kirkonkylästä Somerolle johtavan tien varrella. Hautausmaan äärellä
on myös v. 1969 valmistunut kaunis kyläkappeli.

TORRON KAPPELI

Torron kappeli on suosittu tutustumiskohde, jossa voi viettää pienen hartaushetken
siitä erikseen sovittaessa.

Torron kylään rakennettiin 1800-luvun alussa oma rukoushuone eli kyläkirkko ja
hautausmaa. Se vihittiin käyttöön toukokuussa 1801. Vuonna 1811 kyläkirkkoon
hankittiin kello ja kellotapuli. Kun Torrolle puuhattiin kansakoulua, kyläkirkon tontti ja
kelvolliset rakennusaineet luovutettiin koulun hyväksi ja tontille jäi vain vanha
kellotapuli. Sillä soitetaan tänäkin päivänä niin sanoma- kuin pyhäaaton kelloja
vapusta pyhäinmiesten päivään. Torron nykyinen hautausmaa vihittiin käyttöön
vuonna 1891 ja hautausmaan yhteyteen rakennettiin lähinnä talkoovoimin uusi
kappeli, joka valmistui vuonna 1969.

Kappeli on avoinna tilauksesta.
Lisää tietoa: puh. 040 804 9550 tai (03) 435 0643 ma-pe klo 9.00-13.00

TORRONSUON KANSALLISPUISTO
Torron kylä

Vakaumuksensa puolesta v. 1918 kaatuneiden muistomerkki
Muistomerkin paljastustilaisuus pidettiin 6.12.1983. Muistomerkki sijaitsee
Kirkkoahteentiellä Auran Pirtin kohdalla tien vasemmalla puolella n. 50m tiestä.

VINTTI PEHTOORIN NÄKÖTORNI

Näkötorni sijaitsee Susikkaan Kaitalamminvuorella ja hyvällä säällä sieltä voi nähdä
100 km:n päähän. Tornin korkeus on 15 metriä ja se on merenpinnasta 164m.
Avoinna tilauksesta puh. (03) 434 1432, 050 340 4189 tai 040 045 3158

YPÄJÄN KIRJASTO
Hossintie 2

Ypäjälle perustettiin ensimmäinen kirjasto vuonna 1859. Se tunnettiin tuolloin Perttulan
lainakirjastona, ja sen perustamiseen vaikuttivat suuresti Jokioisten ja Ypäjän (Perttula)
kappeliseurakuntien pastori Erik Napoleon Bonsdorff sekä kartanonhaltija Seth Rönnbäck.
Molemmat olivat kansanvalistuksen harrastajia ja kannattivat kirjaston perustamista. Kirjasto oli
sijoitettu Kartanonkylän Kartanoon.

Kartanon jälkeen kirjasto siirrettiin ensin vanhan kirkon sakaristoon, ja seurakunnan saatua oman
papin ja pappilan se sijoitettiin seurakunnan pappilaan. Jonkin aikaa kirjasto toimi Matti Seppälän
kodissa, minkä jälkeen vuonna 1894 se siirrettiin Perttulan kansakouluun, pitäjän ensimmäiseen
kansakouluun. Siellä se toimi yli 20 vuotta koulun opettajien hoitamana.
Kirjasto toimi siis jo 1800-1900 -lukujen vaihteessa nykyisessä kirjastorakennuksessa. Perttulan
kansakoulun jälkeen kirjasto toimi Perttulan alakoulussa, Anna Maija Rautasen ja Ida Papalin
asunnoissa, ja lopulta se siirrettiin Ypäjän kunnantaloon.

Nykyiseen kirjastotaloon kirjasto muutti vuonna 1982. Tuolloin kirjaston käytössä oli vain puolet
talon pinta-alasta, ja loput tilat olivat Perttulan koulun käytössä. Vuonna 2009 kirjastotalo
remontoitiin perusteellisesti Museoviraston ohjeiden mukaisesti ja kirjasto sai käyttöönsä talon
alakerran kaikki 400 neliömetriä.

Lisää tietoa: http://www.lounakirjastot.fi/kirjastot/ypaja/kirjaston-esittely/

YPÄJÄN KIRKKO
Perttulantie 6

Pieni kirkko on ollut Loimijoen rannalla kirkon mäellä jo 1300-luvun alussa. Sen nimi oli ”St Bertils
Capel” eli Pyhän Pertun kappeli. Noin 1500-luvun alussa seurakunta joutui Tammelan
kivikirkkokunnan kappeliksi, joka koostui Perttulan, Kartanon, Varsanojan, Viloilan, Somiskalan,
Levän ja Palikkalan kylistä. Tammelan alaisuudesta Perttulan kappeli itsenäistyi 31.5.1892 Ypäjän
seurakunnaksi – uusi nimi saatiin rautatieaseman nimestä. Vuonna 1911 seurakuntaan liitettiin
Loimaaseen kuuluneet Ypäjänkylä ja Manninen. Seurakunnan pinta-ala oli tällöin 184,5 km² ja
jäseniä oli noin 3800.

Uuden kansallisromanttisen jugend-tyylisuunnan mukainen nykyinen kirkko rakennettiin
toukokuusta 1901 marraskuuhun 1902 välisenä aikana vanhan kirkontontin viereen. Kirkon ovat
suunnitelleet arkkitehdit Henrik Helin ja Aleksander Nyström.

Nykyinen kirkko on 800 paikkainen, 28,4 metriä pitkä, 17,4 metriä leveä ja kirkkosalin kohdalta 7,2
metriä korkea. Kellotorni ulottuu 23,5 metrin korkeuteen. Erikoisuutena on peltikatto ja
sementtilattia sekä alttarin ja urkuparven sijoitus länsipäätyyn. Parvelle rakennettiin
Zachariassonin 10-äänikertaiset pneumaattiset urut. Kesällä 1939 kirkkoa korjattiin ja sen
ulkonäkö muuttui huomattavasti funkkistyylin suuntaan. Urkuparvi siirrettiin taakse ja rakennettiin
Kangasalan 18 + 3 -äänikertaiset urut. Vuosina 1997-1998 kirkkoa korjattiin jälleen ja alkuperäistä
ulkonäköä palautettiin takaisin pitsi-ikkunoiden ja vaaleiden värien avulla. Katosta, alttarin
yläpuolelta, löytyy valoin tehty tähtitaivas.

Lisää tietoa: http://www.ypajanseurakunta.fi

YPÄJÄN KOTISEUTUMUSEO
Perttulantie 20

Kotiseutumuseon alueen museotoiminta käynnistyi vuonna 1966. Ensimmäinen rakennus ´lukkarin
puustelli´ siirrettiin alueelle vuonna 1941. Rakennuksista ainoastaan ´Pappilan vanha paririihi´
sijaitsee alkuperäisellä paikallaan.

Lukkarintupa eli Lukkarinpuustelliksi tai pitäjäntuvaksi kutsuttu rakennus sijaitsi alun perin
Perttulan (Ypäjän) seurakunnan vuonna 1798 rakennetun puukirkon vieressä.
Lukkarintuvan viimeiset varsinaiset asukkaat olivat lukkari Claes Löfroos ja
hänen vaimonsa Amalia Löfroos. Kanttorilassa pidettiin Perttulan pitäjän- ja kunnan kokouksia sekä kirkollisia kokouksia. Siellä suoritettiin myös ruumiinavauksia piirilääkärin toimesta. Löfroos oli tunnettu myös parantamistaidoistaan. Hän lastoitti mm. kansallisen suurmiehemme Elias Lönnrotin poikki menneen jalan Perttulan Nokkalan kestikievarissa. Lönnrot oli tuolloin vuonna 1870 matkalla
Loimaalle. Lukkarin puustelli on pieni; asuinosan mitat ovat 6,6 X 8,7 m.

Museoalueen suurin rakennus on ns. pappilan paririihi. Vuonna 1896 rakennettu
riihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Riihen pituus on 25,2 m ja leveys 14,5 m. Tämä riihi ei
edusta Ypäjän maataloissa tavallista riihityyppiä. Rakennuksen molemmissa päissä on riihihuone.
Kyseessä on toisin sanoen ns. paririihi. Riihien välissä on luuva, luha eli puintihuone, edessä lakka
eli katos sekä takana pahnalato. Paririihessä voitiin puida nopeasti suuriakin määriä viljaa. Riihen
erikoisuutena on se, että viljankuivaushuoneiden lämmitys tapahtuu rakennuksen ulkopuolelta.
Kiukaat on sijoitettu riihen päätyseinän viereen. Molemmissa päädyissä on puinen koppi, jonka
kautta pääsee lämmittämään kiuasta.

Toiseen riihihuoneeseen on rakennettu 1920-luvulla viljan kuivauslava. Tuohon aikaan vilja puitiin
jo puimakoneella ja jyvät kuivattiin puinnin jälkeen tämän lavan päällä.

Museoalueella oleva aitta sijaitsi alun perin pappilan maalla. Aitta on rakennettu 1700-luvulla
vilja-aitaksi. Museoalueelle aitta siirrettiin vuonna 1964. Aitta on kaksikerroksinen hirsirakennus.
Kooltaan se on 4 x 4 m. Aitta on rakennettu lyhytnurkkaisen salvoskehikon päälle. Aitassa on
pärekate. Tämä aitta on tyypiltään ns. etukattoinen aitta. Etukatoksellista aittaa tavataan eniten
Lounais-Suomessa ja se onkin tämän alueen yleisin vilja-aittatyyppi.

Museon tuulimylly sijaitsi alun perin Ypäjänkylän Vanha-Seppälän tilan pellolla. Tuulimyllyn on
rakentanut Frans Vanha-Seppälä. Se on rakennettu viimeistään 1870-luvulla, mahdollisesti jo
1850-luvulla. Vanha-Seppälän perikunta lahjoitti tuulimyllyn kunnalle käytettäväksi
museotarkoituksiin. Se siirrettiin kunnan toimesta vuonna 1957 Perttulan Honkalan mäelle,
museoalueelta kirkolle vievän tien varteen. Tuulimylly siirrettiin Honkalan mäeltä museoalueelle
vuonna 1964.

Museon tuulimylly on tyypiltään ns. harakkamylly. Siinä on hirsistä salvottu 5 x 5 metrin
kokoinen alaosa, jossa myllynkivet sijaitsevat. Mylly on täydessä käyttökunnossa.
Savusauna museoalueelle saatiin Ypäjän Mannisten kylän Lehtimäen talosta. Maire ja Yrjö
Kannisto lahjoittivat 17.3.1965 allekirjoitetulla lahjakirjalla saunarakennuksen Ypäjän kunnalle.
Museoalueelle siirretty sauna on hirsirunkoinen savusauna, joka on rakennettu 1880- tai 1890-
luvulla. Saunarakennus on kooltaan 3 x 5 m. Siinä on hirrestä tehty löylyhuone ja laudasta
rakennettu porstua.

Museoalueelle etsittiin torppaa tai vastaavaa asuinrakennusta usean vuoden ajan. Vuonna 1977
löytyi lopulta kaksikin sopivan tuntuista rakennusta; Säterin torppa ja ns. Levomäen torppa, jota
myöhemmin alettiin kutsua Laurilan torpaksi. Matti ja Pentti Levomäki olivat halukkaita
lahjoittamaan ns. Levomäen torpan kotiseutumuseoalueelle siirrettäväksi. Museovirasto myönsi
avustusta rakennuksen siirrolle ja se siirrettiin vuonna 1978 museoalueelle. Tämä museoalueelle
siirretty rakennus tunnettiin nimellä ”Ville Heikkilä”, sen omistaneen Heikkilän perheen mukaan.
Lisää tietoa: http://www.ypaja.fi/fi/palvelut/kirjasto-_ja_kulttuuri/kotiseutumuseo

VETERAANITUPA
Perttulantie 7

HEVOSOPISTO ja SUOMEN HEVOSURHEILUMUSEO
Kerhotie 11 (aiemmin Varsanojantie 63)

Museorakennus on tunnelmallinen Kartanonkylän kartanon viljamakasiini 1700-luvun lopulta.
Perinteikäs Siittolanmäki on 1930-luvulta saakka ollut tallialuetta ja museota ympäröi idyllinen
Loimijokilaakson kulttuurimaisema hevoslaitumineen.
Lisää tietoa: http://www.hevosurheilumuseo.fi/

YPÄJÄN MUSIIKKITEATTERI
Hossintie 4

Ypäjän musiikkiteatteri ry on vireästi toimiva harrastajateatteriryhmä, joka on toiminut Ypäjällä jo
vuodesta 1985. Aluksi kansalaisopiston opintoryhmänä ja vuodesta 1990 omana yhdistyksenään.
Ryhmään kuuluu vuosittain kymmeniä harrastajanäyttelijöitä, 15-20 orkesterilaista ja lisäksi
lukuisa joukko paikallisia avustajia.

Ypäjän Musiikkiteatteri on tullut tunnetuksi opereteista ja musikaaleista. Ypäjän Musiikkiteatteri
toimii kesäteatterina, joka esiintyy Ypäjän kotiseutumuseon alueelle rakennetulla laajalla
näyttämöllä. Katsojat voivat nauttia esityksistä 500-paikkaisessa kiinteässä, katetussa katsomossa.
Teatterinteossa on Ypäjällä painotettu esityksen musiikillista ja koreografista puolta. Ohjaajat ovat
olleet ammattilaisia, joukossa mm. Paavo Liski, jonka panos kesäkuntansa omalle teatterille oli
merkittävä.

Lisää tietoa: http://www.ypajanmusiikkiteatteri.fi/

YPÄJÄN VEHNÄMYLLY
Ypäjänkyläntie 956

Loimijoki Golf
Loimijoki Golf on Loimaan ja Forssan talousalueella toimiva golfseura, joka on perustettu vuonna
1988 ja ollut Suomen Golfliiton jäsenenä vuodesta 1991.
Kenttä Ypäjällä on rakennettu vanhalle tilalle, joka on ollut Jaakkolan suvun asutettuna vuodesta
1539. Maanviljely oli elinkeino 18 ensimmäisellä isäntäperheellä ja 19. isäntä Osmo Jaakkola päätti
golfkentän toteuttamisesta tilalle. Alkunsa kenttä on saanut maanviljelijä Osmo Jaakkolan
toimesta, kun 1980-luvun loppupuolella maatalouden ylituotanto-ongelma oli valloillaan. Muut
jättivät peltonsa kesannoille, mutta Jaakkolat raivasivat pellon rangeksi. Hyvin suuri osa Suomen
kentistä onkin rakennettu osittain tai kokonaan maanviljelyskäytöstä poistuneille pelloille.
Pelaaminen aloitettiin kuudella väylällä vuonna 1992. Tilan alkuperäinen päärakennus tuhoutui
tulipalossa vuonna 1902 ja tilaa tuolloin hallinnut isäntäperhe muutti viereiseen rakennukseen,
joka on nykyisin kentän päärakennuksena, klubi talona. Klubirakennuksen läheisyydessä sijaitsee
vanha, 1800-luvulla rakennettu hevostalli, joka on peruskorjattu vuonna 2003 uusiksi kokous- ja
saunatiloiksi.
Lisää tietoa: https://www.loimijokigolf.fi

Vanhankirkontie 383, Loimaa

Suomen maatalousmuseo Sarka on valtakunnallinen maatalousalan erikoismuseo,
joka avattiin kesällä 2005.

Sarka välittää perinnettä ja tietoa, antaa elämyksiä ja avaa näköaloja tulevaisuuteen.
Museon perusnäyttely esittelee maatalouden monimuotoista historiaa aitojen
esineiden, tekstien, liikkuvan kuvan, äänen ja pienoismallien kautta.
Suomen maatalousmuseota hallinnoi Suomen maatalousmuseosäätiö, ja museon
toimintaa tukevat pääasiassa opetus- ja kulttuuriministeriö ja Loimaan kaupunki.
Lisää tietoa: https://www.sarka.fi/

NUUTAJÄRVEN LASIKYLÄ
Pruukinraitti, Nuutajärvi

Suomen vanhin lasikylä ainutlaatuisella miljööllä. Rakennukset ovat peräisin 1850-
luvulta. Kylässä työskentelee lasinpuhaltajia ja lukuisia muiden alojen
taidekäsityöläisiä ja taiteilijoita, kuten metalli- ja kultaseppä, taidemaalari sekä
tekstiilin ja keramiikan ammattilaisia.
Työntekoa saa vapaasti seurata, ja muun muassa lasihyttiin on vapaa pääsy. Mikäli
haluat itse kokeilla jotakin materiaalia ammattilaisen ohjauksessa, pääset etukäteen
sopimalla esimerkiksi valmistamaan omia helmiä, puhaltamaan lasia tai takomaan
rautaa.

Nuutajärvellä on puhallettu lasia yhtäjaksoisesti vuodesta 1793. Lasikylästä ovat
pyrähtäneet maailmalle esimerkiksi Oiva Toikan maailmankuulut linnut. Taiteelliseen
kehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti mm. Kaj Franck (1911–1989), joka työskenteli
kymmeniä vuosia Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana. Fiskars-konserniin
kuulunut Iittala Group Oy:n Nuutajärven lasitehtaan tuotanto siirrettiin Iittalan
lasitehtaalle keväällä 2014.
Lasikylän nykypäivä pohjautuu pitkään historiaan. Vanhat rakennukset ovat edelleen
käytössä näyttely-, myymälä- tai työtiloina. Koko miljöö on Museoviraston
määrittelemä Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY). Hyvin
suosittua on tehdä pieni kävelykierros kylällä ja käyskennellä samoja reittejä kuin
lasitehtaan työntekijät ovat kulkeneet yli 220 vuotta.

VALTAKUNNALLISET TAPAHTUMAVINKIT LASTEN KANSSA TOIMIVILLE
Lastenkulttuurifoorumi https://lastenkulttuuri.fi/